SEURAKEHITTÄMISEN NÄKÖALAPAIKALLA

Edellisestä postauksesta on ikuisuus ja täytyy myöntää kesän kyllä vilahtaneen konkreettisesti silmissä eikä siinä paljon jäänyt aikaa blogikirjoittelulle. Vaikka en varsinaisesti ollut kesätöissä, työstin opinnäytetyötäni ja suoritin siihen liittyvää työharjoittelua koko kesän ajan yhtä kesälomaviikkoa lukuun ottamatta.

Kesä on nyt kuitenkin jo takanapäin ja syksy on koulun alkamisen myötä tarkoittanut käytännössä myös monien uusien ja innostavien projektien käynnistymistä. Opinnäytetyö ja työharjoittelu ovat loppusuoralla, mutta kuvioihin on tullut jo neljä uutta kouluprojektia, joten uskoisin hommaa tänäkin syksynä riittävän.

Tällä hetkellä mielekkäimmältä tuntuva projekti liittyy seurakehittämiseen. Koska nimenomaan halu kehittää organisaatioita ajoi minut aikanaan hallintotieteen opintojen pariin, olen tällä hetkellä kuin lapsi karkkikaupassa - en tiedä mistä aloittaisin.

Olemme päässeet osallistumaan yhdessä toisen seurakehittämisestä kiinnostuneen opiskelijan kanssa Suomen Urheiluopiston ja Hiihtoliiton yhteistyössä toteuttamaan Seura-Tahko -valmennusohjelmaan. Seura-Tahkoon osallistuvat seurat ovat mukana Hiihtoliiton Sinettiseuraprosessissa, jonka avulla seurojen toimintaa pyritään kehittämään kokonaisvaltaisesti yhä laadukkaammaksi. Kun Valo ry uudisti vuonna 2015 Sinettiseurakriteerejä, päätti Hiihtoliitto uudistaa koko Sinettiseuraprosessinsa. Sinetin merkitys laadukkaan seuratoiminnan merkkinä ei muutu, mutta se on jatkossa paljon muutakin kuin pelkkä logo seuran nettisivuilla (kts. lisää prosessista esim. täältä).

Hyppäsimme mukaan Seura-Tahkoon jo elokuun lopussa kun pääsimme mukaan seuravierailuille. Itse lähdin Hiihtoliiton seurakehittäjä Henna Siveniuksen kanssa tapaamaan Espoon Hiihtoseuran ja Keravan Urheilijoiden hiihtojaoston toimijoita. Seuravierailujen tarkoituksena oli osallistaa seuran jäseniä seuran toiminnan kehittämiseen. Tilaisuus eteni pienryhmätyöskentelynä projektityökalua hyödyntäen. Seuran vahvuuksien ja kehittämiskohteiden avulla muodostettiin konkreettisia kehitysprojekteja, joiden pilkkominen pieniin osiin jäi seuroille "kotiläksyksi".

Toissa viikonloppuna osallistuimme Seura-Tahkon toiselle lähijaksolle, jossa työstämistä jatkettiin viiden prosessissa mukana olevan seuran voimin. Viikonlopun aikana seurat sparrasivat toisiaan paljon, minkä koen todella tehokkaaksi ja hyödylliseksi tavaksi seurakehittämisessä, sillä usein ongelmat ovat seuroissa hyvinkin samanlaisia. Esimerkiksi vapaaehtoisten rekrytoimiseen ja viestinnän selkeyttämiseen liittyi useissa seuroissa samoja ongelmia. Me opiskelijat emme ole taustaltamme hiihtäjiä, joten pystyimme esittämään tarkentavia kysymyksiä ja tuomaan esille esimerkkejä omien lajiemme seurojen toiminnasta.

Seurakehittäminen on sanana hieman ristiriitainen. Varsinkin pienissä seuroissa seuran toiminnan kehittämiseen on harvoin olemassa resursseja, sillä toiminta pyörii täysin vapaaehtoisten voimin. Usein vapaaehtoisten on keskityttävä operatiivisen toiminnan toteuttamiseen, sillä siitähän seuratoiminnassakin on loppujen lopuksi kyse. Mielestäni seurakehittäminen on kuitenkin panostusta tulevaisuuteen, ja ilman sitä seuran toiminta voi ennen pitkää tulla päätökseensä.

On myös hyvä huomioida, ettei seuran tarvitse kehittää toimintaansa yksin. Seura-Tahkossa parasta oli mielestäni ehdottomasti nähdä ja kokea, miten seuratoimijat innostuivat yhdessä ideoinnista ja toistensa sparraamisesta. Dialogiin perustuvassa tiimioppimisessa toisten ajatuksia arvostetaan ja niistä opitaan, mutta tuodaan esille myös omat näkemykset asiasta, sillä niiden kautta puolestaan muut voivat oppia. Toivoisin, että tulevaisuudessa seurat oppisivatkin tekemään yhteistyötä myös seurakehittämisen näkökulmasta katsottuna. Esimerkiksi yhteisen työntekijän palkkaaminen tai vastavuoroinen vapaaehtoistyö hyödyttävät varmasti kaikkia osapuolia.

Seuran toiminnan kehittäminen ei olekaan rakettitiedettä ja sen avuksi on olemassa paljon työkaluja, jotka ovat vapaasti kaikkien saatavilla. Tietoa on siis olemassa runsaasti, mutta relevantin tiedon löytäminen ei ole aina helppoa. Toki myös edellä esitetty resurssien puute voi johtaa siihen, että tietoisuudesta huolimatta työkaluja ei käytetä, koska seurakehittäminen nähdään aikaa vievänä prosessina. Toivottavasti tulevaisuuden seuratoimijat eivät käytä resurssien vähäisyyttä tekosyynä, vaan ymmärtävät pitkäjänteisen kehittämisen tuomat edut.

Tässä muutamia hyviä linkkejä seuratoiminnan kehittämisen tueksi:

- Urheiluseuratoiminnan tsekkauslistan tai Sinettiseurakriteerien avulla voi tsekata oman seuran toiminnan tilan. Lisäksi siihen on olemassa konkreettinen Oman seuran analyysi -työkalu.

- Päätä Oikein -aineisto kokoaa yhteen seuratoiminnan lainsäädäntöön liittyvät kysymykset.

- Palloliiton Seuraohjelma -sivuston työkalut soveltuvat myös muiden lajien seurojen kehittämiseen.

- Urheiluseuran viestintäopas.

Hiihtoliiton Seura-Tahkossa on jäljellä vielä yksi lähijakso, jolle saamme kunnian osallistua. Lisäksi pääsemme osallistumaan Suomen Urheiluopiston järjestämään Johtaja-Tahkoon, jonne tuomme (ainakin toiveiden mukaan) uusia ja freshejä näkökulmia. Se, että meillä opiskelijoilla on mahdollisuus osallistua niin Seura-Tahkoon kuin tulevaan Johtaja-Tahkoonkin, on hieno esimerkki siitä miten opiskelijat voivat toisaalta oppia käytännön työelämän toimijoilta, mutta myös tuoda omaa osaamistaan ja ideoitaan työelämän tietoisuuteen. Suomen Urheiluopisto, Hiihtoliitto ja Haaga-Helia ammattikorkeakoulu tekevät nyt ensimmäistä kertaa yhteistyötä tällä tavalla, ja ainakin tähän mennessä kokeilu on näin opiskelijan näkökulmasta katsottuna ollut ainoastaan positiivinen. Toivottavasti siitä muodostuu tulevaisuudessa vakiintunut toimintamalli!

Varsinkin Seura-Tahkon myötä oma intoni seuratoiminnan kehittämiseen on kasvanut jo lähes sietämättömän suureksi. Ideoita olisi, mutta niiden toteutuskenttä uupuu - ainakin toistaiseksi.