BRÄNDÄÄMINEN ON OMAN ITSENSÄ TUTKISKELUA UNELMOINTIA UNOHTAMATTA

Eilen meillä liikunnanohjaajaopiskelijoilla oli lukuvuoden viimeinen virallinen koulupäivä ja pystyin vihdoin huokaisemaan helpotuksesta - selvisin kuin selvisinkin yhdestä elämäni stressaavimmasta ja muutosrikkaimmasta vuodesta kunnialla.

Koska olen jo aikaisemmin kuluttanut elämästäni viisi ja puoli vuotta korkeakouluopintoihin, päätin heti liikunnanohjaajaopintojen alkaessa, että panostan seuraavan puolentoista vuoden ajan täysillä kouluun ja pyrin valmistumaan jouluna 2016. Stressitila on siis ollut ainakin osittain itse aiheutettu - se myönnettäköön.

Vaikka vuosi on ollut stressaava, on se myös antanut ja opettanut minulle enemmän kuin osasin odottaakaan. Syksyllä ensimmäisellä kurssilla lähdin brändäämään itseäni liikuntahallinnon ammattilaiseksi, mikä onnistui paperilla erinomaisesti. Nyt tuntuu kuitenkin siltä, että osa brändäyksestä oli tuolloin väkisinkin sananhelinää. Tämä kertoo mielestäni kumminkin vain ja ainoastaan siitä, että olen vuoden aikana oppinut jotain.

Oppimisen ja oman osaamisen konkretisoiminen ei ole helppoa. Uskon kuitenkin, että aktiivisella oman toiminnan reflektoinnilla on mahdollista saavuttaa jonkin asteinen ymmärrys siitä, missä on hyvä ja missä olisi vielä kehitettävää. Viimeiset yhdeksän kuukautta ovat opettaneet minulle konkreettisesti sen, ettei ihminen tule ikinä olemaan valmis. Vaikka olen aikaisemminkin puhunut elinikäisen oppimisen puolesta, on sen merkitys kirkastunut minulle vasta viime aikoina. Muutos, jota olen päässyt itsessäni aitiopaikalta tarkastelemaan, on ollut mieluinen. Ymmärrykseni liikunta-alan haasteista, tarpeista ja mahdollisuuksista syvenee jatkuvasti. Iso kiitos tästä oppimismatkasta kuuluu niille, joiden kanssa olen päässyt opintojen aikana työskentelemään.

Loppupelissä ihmisten välinen vuorovaikutus ja yhdessä tekeminen opettavat kaikista eniten. Olen tavannut opinnoissani tai niiden kautta paljon inspiroivia ihmisiä, joiden kanssa toivottavasti pääsen myös tulevaisuudessa työskentelemään. Osa heistä on jo erilaisissa asiantuntijatehtävissä, osa vasta opiskelee liikunta-alaa. Opiskelijakollegoiden joukosta on nousemassa useita huipputyyppejä, joista tullaan varmasti kuulemaan tulevaisuudessa.

Ilman liikunnanohjaajaopintoja ei olisi myöskään tätä blogia. En ollut aikaisemmin edes harkinnut julkisen blogin perustamista, ainakaan niin, että kirjoitusten sävy olisi asiantuntijapainotteinen. Tämän blogin kirjoittaminen on auttanut minua jäsentämään ajatuksiani ja sitä kautta syventämään asiantuntijuuttani. Olen saanut blogista paljon positiivista, rohkaisevaa ja itsevarmuutta lisäävää palautetta niin ystäviltä, opettajilta kuin ventovierailta liikunnan ja johtamisen asiantuntijoiltakin.

Viime viikolla Spring Housen Elina Aunola piti meille opiskelijoille työnhakuluennon, joka vahvisti omaa fiilistäni siitä, että olen valinnut itselleni oikean tien. Lisäksi Elina antoi hyviä ja konkreettisia vinkkejä työnhakuun ja itsensä brändäämiseen liittyen. Unelmointi ja unelmien konkreettinen tavoitteleminen voivat tuntua realisteista naiivilta, mutta itse uskon unelmien kantavan pitkälle.

Vaikken ole vielä(kään) liikuntahallinnon rautainen asiantuntija, en usko, että itseni brändääminen sellaiseksi tekee hallaa oppimiselleni. Brändääminenhän on periaatteessa itsetutkiskelun ja unelmoinnin yhdistämistä. Brändin tulee yhdistää omat olemassa olevat vahvuudet tulevaisuuden tavoitetilan kanssa niin, että lopputulos on uskottava.

Summa summarum. Liikunnanohjaajaopintojen kautta olen muun muassa päässyt mukaan innostaviin projekteihin (Vierumäki Floorball Cup -projektista löytyy lisätietoa täältä ja osaamisen jakamiseen liittyvän projektin sisällöstä täältä), tavannut inspiroivia ihmisiä, matkustanut kymmeniä tuhansia kilometrejä, asunut kolmessa eri osoitteessa, jäsentänyt ajatuksiani blogissa, opiskellut anatomiaa ja ohjannut elämäni ensimmäiset ryhmäliikuntatunnit. Mitään en vaihtais pois!